Retki oman lapsen kanssa on todellinen huippuretki. Vaikka vaippa- ja uhmaikäisen kanssa rymyämisessä onkin omat haasteensa, kannattaa siihen silti ryhtyä. Jo pelkästään siitä syystä, että retkilupa kotoa irtoaa helpommin, kun ottaa taaperon mukaan. Mutta ennen kaikkea, koska retki on lapselle seikkailu, joka ei jätä lasta eikä vanhempaa kylmäksi! Ei edes tuulisessa ja koleassa lokakuun illassa.
Suomen Latu esitti haasteen, johon oli tartuttava. Haaste osui ja upposi ajan hermoon ja Suomen Latu teki hienoa työtä tiedottamisen ja innostamisen saralla. Facebookissa 5199 käyttäjää oli ilmoittanut osallistuvansa #nukuyöulkona haasteeseen. Siis 5199 ulkonanukkujaa!!! Ja sen huomasi myös meidän kohteeksi valikoituneessa Helvetinjärven kansallispuistossa. Tämän Helvetin nimeämisessä on kyllä täytynyt tapahtua virhe. Kokemus lähenteli enneminkin sitä toista raamatullista loppusijoituspaikkaa.
Kesälomat on tältä erää vietetty ja nyt on palattu palkkatöiden pariin. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että saan elantoni työstä, joka harvoin tuntuu työltä. Nyt tämä vielä korostuu, kun pääsen toteuttamaan yläkoulun 9-luokkalaisille suunniteltua retkeilykurssia. Suunnittelemani kurssi kiinnosti heti ensimmäisenä vuonna 23 oppilasta.
PVM 4.-5.7. / n. 33h / 46,91km / 1614 m ↗
Sitten se oli edessä koko autuudessaan ja kauheudessaan. Huiputus lähestymisineen kaikkineen. Edellisenä iltana oli kuivailtu kamoja hyvässä säässä ja kerätty voimia. Aamulla vatsassa oli perhosia. Tiedossa oli melkoinen nousurupeama. Huippu häämötti kutsuvasti horisontissa.
PVM 3.7. / 7h39min / 24,33km / 3,2kph / 735 m ↗
Kolmantena päivänä päästiin asian ytimeen. Jos tähän mennessä naapurimaan maisemat ja mäet olivat aiheuttaneet lievää kateutta, nyt valahti koko mies vihreäksi.