Kesälomat on tältä erää vietetty ja nyt on palattu palkkatöiden pariin. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että saan elantoni työstä, joka harvoin tuntuu työltä. Nyt tämä vielä korostuu, kun pääsen toteuttamaan yläkoulun 9-luokkalaisille suunniteltua retkeilykurssia. Suunnittelemani kurssi kiinnosti heti ensimmäisenä vuonna 23 oppilasta.
PVM 4.-5.7. / n. 33h / 46,91km / 1614 m ↗
Sitten se oli edessä koko autuudessaan ja kauheudessaan. Huiputus lähestymisineen kaikkineen. Edellisenä iltana oli kuivailtu kamoja hyvässä säässä ja kerätty voimia. Aamulla vatsassa oli perhosia. Tiedossa oli melkoinen nousurupeama. Huippu häämötti kutsuvasti horisontissa.
PVM 3.7. / 7h39min / 24,33km / 3,2kph / 735 m ↗
Kolmantena päivänä päästiin asian ytimeen. Jos tähän mennessä naapurimaan maisemat ja mäet olivat aiheuttaneet lievää kateutta, nyt valahti koko mies vihreäksi.
PVM 2.7. / 11h54min / 26,06km / 2,5kph / 849 m ↗
Yöllä satoi reippaasti vettä ja aamu valkeni harmaana, mutta kuitenkin poutaisena. Aamiaiset naamariin makuupussin suojissa…niin onnistuu se keittimen käyttö majoitteessakin varovaisuutta noudattaen. Edessä oli taas pitkä päivä, joten aamupuuroon lisättiin reiluhko voinappi energiaa antamaan.
PVM 1.7. / 3h49min / 3,9kph / 656 m ↗
Auton kokka kohti pohjoista ja Nikkaluoktaa. Autostereoista raikaa perinteinen kesälomabiisi. Ne Luumäet, Kesäloma on kesällä. ”Hyvä että kesäloma on aina kesällä…”. Auto täynnä erilaista retkeily- ja kiipeilyvermettä. Waltawa wiilinki, nyt ollaan menossa kovaa ja korkealle!