Pitkän päivämatkan salaisuus artikkelissa pohdimme, miten retkeilijä voi tehdä pitkiäkin matkoja kiireettömän retkitunnelman siitä kärsimättä. Artikkelissa suunnistuksen merkityksen pohtiminen jäi melko vähäiseksi. Suunnistaminen on kuitenkin sekä kiireettömän retkitunnelman että pitkien päivämatkojen tavoittelun kannalta niin keskeinen asia, että se ansaitsee oman artikkelinsa.

Teksti ja kuvat: Huippuretki


ei_osaa_suunnistaa

Suunnistuspummit voivat turhauttaa.

Suunnistustaidon merkitys vaeltamisessa on verrattavissa uimataitoon uimisessa. Ilman uimataitoa voi leikkiä rantavedessä, mutta pidemmälle uintilenkille ei uskalla lähteä. Kun uintitekniikka on hallinnassa tulee uinnista taloudellista, sujuvaa ja vaivatonta. Kaikki tämä pätee myös vaellusretkellä tarvittavaan suunnistustaitoon. Hyvä suunnistustaito mahdollistaa pitkätkin päivätaipaleet, koska itse suunnistukseen ei kulu ylimääräistä energiaa ja reitinvalinta on olosuhteisiin nähden optimoitua. Hyvä suunnistustaito ei ole jatkuvaa kartanlukua ja kompassin vilkuilua, vaan vaivatonta ja eleetöntä maaston ja ympäristön havainnointia.

Hyvä suunnistaja painaa aina mieleensä kuljettavan etapin erityispiirteet maaston ja arvioidun etenemisnopeuden osalta. Kilpasuunnistuksessa suunnistaja lukee rastivälin maaston aina mieleensä (esim. mäki alas – polun ylitys – suo – ojan ylitys – rinne ylös – kumpare – jne). Retkisuunnistuksessa voi toimia samalla periaatteella, vaikka vauhtia ei tarvitsekaan pitää samalla tavalla. Maaston kiintopisteeltä toiselle eteneminen rytmittää taivalta sujuvasti.

Kokematon suunnistaja lukee yleensä karttaa jatkuvasti ja ottaa kompassisuuntimia liiankin kanssa. Vertailuna uintiin tässä on kyseessä huono uintitekniikka, jossa viuhdotaan ja pärskitään vedessä tehottomasti ja tuloksena on nopea väsähtäminen. Suunnistuksessa tämä ylisuunnistaminen johtaa äkkiä virheisiin, koska ihmismieli optimistisena pyrkii aina olemaan edennyt nopeammin ja pidemmälle, kuin todellisuudessa on tapahtunut. Tästä tuleekin se suunnistamisen kultainen sääntö, kun toteat olevasi eksyksissä: Älä hättäile, istu kannon nokkaan tuumittelemaan kiireimmäksi aikaa.

Älä hättäile, istu kannon nokkaan tuumittelemaan kiireimmäksi aikaa.

Esimerkki retkisuunnistuksesta: Sokostin huipulta Luirojärven rantaan

Esimerkiksi valikoitui helppo suunnistuspätkä, jonka moni tuntee. Näin suunnistusratkaisuja on helpompi pohtia käytäntöön peilaten. Viime kesän vaelluksella Juhani oli Sokostin huipulla klo 23:20 ja tavoite oli jatkaa Luiron rantaan nukkumaan. Puurajan alapuolella oli vielä niin paljon lunta, että poluista ei ollut hyötyä. Juhani piti yöttömän yön auringon oikean käden puolella ja kulki aluksi alamäkeen ja sitten tasamaata niin kauan, että törmäsi jokeen tai järveen. Puurajasta oli matkaa noin kaksi kilometriä, joten järveen tai jokeen piti törmätä noin 30-40 minuutin päästä puurajasta.

Tällä ratkaisulla kuljettiin noin puoli tuntia vilkaisematta kertaakaan karttaan tai kompassiin. Lopulta päädyttiin Raappananlammen rantaan, eli noin 400 metriä pohjoisempaan, kuin oli tavoiteltu. Mutta ajallisesti Juhani oli varmasti nopeammin perillä, koska aktiivista suunnistamista ei tarvinnut tehdä ja eteneminen oli optimoitu maaston kulkukelpoisuuden (matalien hankien ja pälvien kautta). Liian suoralla reitillä  myös alla olevan kuvan hetki olisi jäänyt kokematta.

ukk_opintoretki2017 (22 of 33)

 

Retkisuunnistuksen teesit

1. Tutustu karttaan ennakolta.

Tutki retkialueesi karttaa ennakolta ajan kanssa. Suunnittele reittivaihtoehtoja ja mieti maaston kulkukelpoisuutta. Voit kartan lisäksi katsella ilma- ja satelliittikuvia, koska niistä saa erittäin hyvän käsityksen maaston kasvillisuudesta ja kulkukelpoisuudesta.

Suunnistamiseen käytetty aika minimoidaan, jotta luonnon havainnointiin ja nauttimiseen jää maksimaalisesti resursseja.

Sokosti-19

Huolellinen suunnittelu palkitsee maastossa.

2. Suunnittele reitti huolella.

Kun suunnittelet reittisi, oli kyseessä sitten koko vaelluksen suunnittelu tai itse vaeltaessa tapahtuva suunnitelman päivittäminen, suuntaa reitti aina maastossa erottuvia maastonkohtia hyödyntäen. Kulkusuunnan mukaiset ohjaavat maastonkohdat ohjaavat kulkua ilman tarvetta kompassin tai kartan aktiiviseen käyttöön. Kulkusuuntaan nähden poikittain olevat pysäyttävät maastonkohdat rytmittävät kulkua ja tarjoavat mahdollisuuden tehdä tarkka paikannus. Hyviä ohjaavia ja pysäyttäviä maastonkohtia ovat esimerkiksi vesistöt (järvet, joet ja suot), polut, tiet ja muut linjamaiset rakennelmat sekä maastonmuodoista mäet ja kurut.

DSC_0055

Viime kesän retkellä kunnon kompassi unohtui Kiilopäälle käsimatkatavaroihin. Tällä kompassilla ei paljon suuntia otettu, mutta kartan suuntaamiseen tämäkin riitti. Ja lopulta koko 200 kilometriä suunnistettiinkin sujuvasti ohjaavien ja pysäyttävien maastonmuotojen sekä auringon ja kellon avulla.

3. Pyri rauhalliseen ja eleettömään suunnistukseen.

Tutki karttaa seuraavan etappisi osalta ja paina tärkeimmät maastonmuodot ja -kohdat mieleesi. Tee etapista itsellesi lyhyt tarina. Ota tarvittaessa etapin suunta kompassiisi ja samalla auringon näkyessä voit tarkastaa sen asennon suhteessa suuntaasi (muista auringon kierto jos etappiväli on ajallisesti pitkä). Etappia kulkiessa tarkkaile maastoa ja vertaa sitä tarinaasi.

4. Käytä kelloa.

Arvioi kulkunopeutesi ja suhteuta aika etappitarinaasi. Mieti milloin sinun pitäisi viimeistään saavuttaa haluttu piste. Sisällytä tarinaasi lähtöaika etapille. Kellonaika antaa sinulle aina arvion millaisen matkan olet kulkenut.

5. Laajat kaarrokset.

Pyri välttämään äkillisiä ja radikaaleja suunnanmuutoksia jo etappeja suunnitellessa. Vältä samoin jatkuva ylös-alas -liike eli huomioi etappisuunnittelussa pinnanmuodot. Ennakoi liikettä hidastavat maastonmuodot jo etäältä ja pyri niiden ohi laajoina kaarroksina. Päätökset laajoista kaarroksista tehdään ennakolta karttamerkkien (esim. jyrkänteet, tiheiköt, korkeuskäyräsyheröt, suot) tai maastossa näköhavaintojen perusteella (esim. tunturisuot ja -pajukot). Näin kaarrokset säästävät lopulta aikaa.

6. Älä luovu korkeudesta.

Jos olet kiivennyt korkealle esim. tunturipaljakkaan, pidä korkeus ja kulje ylhäällä niin pitkälle kuin reitti sen mahdollistaa. Ylämaat ovat usein nopeakulkuisia ja hyvän sään vallitessa näkyvyys on laaja ja suunnistaminen helppoa.

7. Suuntaa kulku sujuville selkosille – älä rantojen ryteikköihin.

Sama kuin ylämaiden tavoittelussa valitse aina helppokulkuisin maasto. Vaellusalueen ennakkotiedustelu luo perustaa hyvälle reitinvalinnalle. Kokemus tuo tässäkin asiassa varmuutta ja taitoa arvoida maaston kulkukelpoisuutta pelkän kartan perusteella. Tunturimaastossa jokilaaksot ovat suunnistuksellisesti selkeitä, mutta maastollisesti erittäin hidaskulkuisia. Kannattaa siis suunnata jokilaaksoja ylemmäs, jos valinnanmahdollisuuksia on.

ukk_web (48 of 139)

Tässä valinnanmahdollisuuksia ei juuri ollut. Kelirikon aikaan joen pohja oli ylivoimaisesti helppokulkuisin valinta. Joen pohjan hyödyntäminen onnistui kenkävalinnan ansiosta (lue lisää).

8. Älä yritäkään tietää millilleen sijaintiasi joka hetki.

Kartanlukua opetellessa on ehkä järkevää pyrkiä harjoituksen vuoksi seuraamaan omaa sijaintia millintarkasti. Vaelluksella tämä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista. Riittää, että etappipisteiden välillä kartalla ollaan ns. maalihehtaarilla. 1:50 000 -kartalla noin sentin tarkkuus on useasti riittävä. Pikkupiirteisessä maastossa voi olla tarve tarkempaan työhön, mutta usein hyvällä reittisuunnittelulla ja etappipisteiden valinnalla voi vältää tarpeen millintarkalle suunnistukselle. Hyvät etappipisteet ja ohjaavat maastonkohdat tuovat sinut haluttuun paikkaan suurpiirteisemmälläkin suunnistuksella.

9. Huonossa näkyvyydessä luota korkeuskäyriin, kelloon ja kompassiin.

Joskus sää tai pimeys estää tarkan maastonluvun ja vertailun karttaan. Silloinkin voidaan aina lukea maastosta korkeuskäyriä (ollaanko ylä-vai alamäessä vaiko sivurinteessä ja mikä on jyrkkyys). Pelkkä käyrien käyttö tekee suunnistuksesta hieman suurpiirteisempää ja apuna on hyvä käyttää kompassisuuntaa ja kulkuaika-arviota. Ihan samoja menetelmiä voi käyttää kyllä hyvissäkin olosuhteissa.

10. Älä hättäile!

Kun peli menee rumaksi, niin rauhoitu. Määritä ensin paikka, jossa olit viimeksi kartalla ja kellonaika jolloin siellä olit. Arvioi kulkemasi aika ja matka tuosta pisteestä. Määritä arvioitu kehä jolla olet tuosta paikasta. Tarkastele maastoa ja arvioi kuljettua reittiä ja suuntaa. Pyri paikantamaan arvioitu alue, jolla olet. Valitse arvioidun alueen läheltä selkeä maastopiste. Pyri siirtymään valittuun maastopisteeseen samalla arvioiden ympäröivää maastoa. Merkitse kellonajat ja kulkuajat muistiin.

 

Edellä esitellyt Huippuretken retkisuunnistuksen teesit tekevät suunnistuksesta tehokasta ja eleetöntä. Teesien hyödyntäminen vaatii harjoittelua ja karttamerkkien, erityisesti korkeuskäyrien, ymmärtämistä. Näin suunnistamiseen käytetty aika saadaan minimoitua ja luonnon havainnointiin ja retkestä nauttimiseen käytetty aika maksimoitua. Harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin. Taitojen kohentamisen voi aloittaa milloin vaan helposti esimerkiksi vaihtamalla jokailtainen some-annos kartan tutkimiseen.

Jäikö jokin käyttökelpoinen suunnistusniksi kertomatta? Jaathan sen meille ja muille kommenttikenttään!


    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *