Huippuretki-kaksikko osallistui Suomen Ladun opaskurssin talviosaan viikolla kahdeksan. Kaksikko oli kuulemma historian ensimmäiset, jotka osallistuivat kurssille rinkkojen kanssa. Tälläkin kurssilla kaikilla muilla oli ahkio vedossa. Ahkiota pidetäänkin nykyään talvivaellusten vakiovarusteena. Rinkalla on kuitenkin ahkioon verrattuna joitakin selviä etuja. Kumpiko sitten kannattaa valita,millaiseen ympäristöön, milloin ja miksi?

Ennakkoon oli tiedossa, että kurssin aikana tullaan nukkumaan maastossa omissa majoitteissa, varaustuvissa ja lumimajoitteissa. Kyseessä oli täysimittainen talvivaellus reilun 20 km:n päivämatkoilla UKK-puistossa kuuden päivän ajan. Matkaan lähdettiin mittavalla talvivaellusvarustuksella.

20170221-Opaskurssi_2017_web-13

Kumpi parempi?

Ahkion katsotaan yleisesti mahdollistavan raskaiden kuormien kuljettamisen. Yleisesti tunnutaan ajattelevan, että ahkion painolla ei ole suurtakaan merkitystä. Tämän ajatusmallin mukaan ahkioon mahtuu paljon tavaraa ja se tulee mukavasti perässä pienellä vaivalla. Käytännössä ahkion paino, kuormaustapa ja painopiste puhumattakaan maastosta ja kulku-urasta vaikuttavat merkittävästi ahkion vetämiseen. Lisäksi ahkiovaeltaja jää liikkumisketteryydeltään merkittävästi rinkkavaeltajan varjoon.  Milloin siis kannattaa valita ahkio ja milloin rinkka?

Varusteiden määrä

Yleisesti käytettyjen ahkioiden pakkaustilavuudet ovat noin 200-300 litraa ja rinkkojen noin 65-90 litraa. Rinkan pienempi pakkaustilavuus tekee rinkasta kelvottoman vaihtoehdon olosuhteisiin, joissa varusteiden määrä kasvaa todella suureksi. Metsälapissa varusteiden määrän ei tarvitse kuitenkaan merkittävästi kasvaa suhteessa sulan maan vaelluksiin. Pakkaustilavuus kasvaa lähinnä muhkeamman makuupussin ja -alustan sekä taukovaatteiden myötä. Lisäksi ruokaa ja keittimen polttoainetta tarvitaan talvivaelluksella kesää enemmän.

Huippuretki osallistui Suomen Ladun talvikurssille 70 litran rinkoilla. Rinkkojen ulkopuolelle ei pakattu kuin taukovaatteita, lumilapiot ja umpisolumuoviset makuualustat. Rinkkojen lähtöpainot olivat noin 20-23 kiloa.  Nämä lähtöpainot vaativat toki vankkaa itsetuntemusta (mm. palelemisen suhteen) ja tarkkaan pohdittuja varusteita. Vaatteet piti valita huolella, sillä vaihto- ja lisävaatteita ei taukovaatteiden lisäksi juuri rinkoissa ollut. Nyt ei kuitenkaan  tarvinnut kantaa ylimääräistä polttoainetta majoitteen lämmittämiseksi. Eikä mukaan lähtenyttä pyramiditarppia olisi lämpöiseksi saanutkaan.

20170221-Opaskurssi_2017_web

Kunnon makuupuss ja -alusta, niin tarkenee hyvin herätä 28 asteen pakkasessakin.

Maaston muodot

Reissun aikana rinkan ja ahkion erot tulivat selkeimmin esiin ylämäissä. Siinä mistä rinkan kantaja menee vielä kevyesti ylös polkaisemalla suomut hankeen, ahkion vetäjä punnertaa nousukarvoilla hiki hatussa. Ilman nousukarvoja saattaa raskaan ahkion kanssa tulla äitiä ikävä, kun tarvittava pito on haettava hartioista sauvojen taipuessa kaarelle.

20170222-Opaskurssi_2017_web-10

Rinkan kantaja arvostaa pitkää ja leveää metsäsuksea. Tosin näissä tuulen kovaksi piiskaamissa tuntureissa teräskanttiset sukset olisivat huomattavasti parempi vaihtoehto.

Lumen kantavuus

Uppoluminen metsäinen vaellusmaasto tarjoaa haasteita kaikille kulkijoille kanto- tai vetovälineestä riippumatta. Hangen ollessa upottava ahkion vetämisestä tulee erityisen vaikeaa. Rinkan kantaja vastaavasti uppoaa toki rinkan painosta johtuen syvemmälle lumessa kuin ahkion vetäjä, mutta tätä voi kompensoida oikealla suksivalinnalla (pidemmät/leveämmät). Rinkan paino myös parantaa suksen pitoa eli rinkkahiihtäjä joutuu harvemmin turvautumaan nousukarvoihin. Kovalla hangella eli valmiilla urilla, puuttomalla alueella ja hankikantokeleillä ahkion edut tulevat esiin paremmin. Vetäminen on vaivattomampaa, mutta ylämäissä tarvitaan edelleen hyvää suksen pitoa.

Ryhmän koko

Jonossa hiihdettäessä kärki avaa latua ja häntäpää saa nauttia valmiista helppokulkuisesta urasta. Upottavassa hangessa kärjessä hiihtävä ahkion vetäjä uupuu nopeasti, joten ladunavaajaa on vaihdettava tiuhaan tahtiin. Iso ryhmä pystyy avaamaan vauhdikkammin latua umpisessa, koska vetovuorot pysyvät lyhyinä ja avaaja pystyy lyhyen vuoronsa ajan pitämään yllä kovempaa sykettä. Lyhyen, mutta intensiivisen vetovuoron jälkeen pääsee huilaamaan joukon hännille hyvälle valmiille latu-uralle. Mikäli joukossa on rinkkavaeltajia voivat he avata latua todennäköisesti pidempiä ajanjaksoja verrattuna ahkionvetäjiin ja latua syntyy ahkion vetäjää nopeammin myös hankalassa maastossa. Tästä ahkio-rinkka sekaryhmästä on siis se etu, että koko joukko pääsee etenemään todennäköisesti sujuvammin, verrattuna ryhmään joilla kaikilla on ahkiot. Haittapuolena taas on se, että rinkkavaeltajat sattavat turhantua ahkionvetäjien hitaaseen vauhtiin. Jos valtaosa ryhmästä kantaa rinkkoja, niin tällaiseen joukkoon ei kannata lähteä mukaan ahkion kanssa, koska kaikille sopivan vauhdin löytäminen saattaa olla haastavaa. Toki aina pitää huomioida yksilölliset erot kuntotasossa ja vaelluskokemuksessa, jotka saattavat kompensoida nopeuseroja merkittävästikin.

Ahkio-rinkka sekaryhmässä on myös se etu, että rinkankantajat pystyvät ketterämmin nostamaan kaatuneita ahkioita ja korjailemaan mahdollisesti irronneita aisoja. Rinkan kantaja pystyy myös joustavammin hoitamaan ryhmän valokuvaajan roolia.

20170225-Opaskurssi_2017_web-3

Rinkkavaeltajan varusteita lumiluolassa.

Molempi parempi

Sekä rinkka että ahkio ovat siis kelvollisia talvivaellukselle. Lopulta valinta tulee tehdä omien tarpeiden, maaston, retken luonteen, ryhmän koon ja käytettävissä olevien varusteiden perusteella.

Omaa valintaamme pohtiessa päädyimme ajatukseen, että jos varusteiden painon saa alle 25 kiloon, on rinkka kaikissa olosuhteissa parempi vaihtoehto. Hiihtovaeltaminen ei rasita niveliä ja jalkapohjia samalla tavalla, kuin patikointi sulan maan aikaan. Hiihtäessä myöskään hartiat eivät rasitus samalla tavalla, koska jatkuva sauvoilla lykkiminen pitää hartioiden verenkiertoa yllä.

Omaa valintaamme tehdessä netistä ei tuntunut löytyvän kovinkaan paljon tämän artikkelin kaltaisia apuja ja pohdintoja. Kirjoita kommenttikenttään omia ajatuksiasi ja valintojasi, niin artikkelista ja sen kommenteista saadaan mahdollisiman kattavasti apua samojen kysymysten parissa painiville!

Tässä vielä linkki erään toisen kurssilaisen kokemuksiin. Tästä tarinasta saa käsityksen myös siitä, miten ahkiovaeltaja suhtautuu samassa ryhmässä kulkevaan rinkkavaeltajaan.


1 kommentti

Opasopissa 5 – Talvikurssi | Lähierä™ & #183;4huhtikuu, 2017 20:23

[…] vielä linkki niiden kahden rinkkavarustuksella talvikurssin läpi käyneen huippuvaeltajan artikkeliin, joka käsittelee nimenomaan ahkion ja rinkan eroja talvivaelluksen kuljetusvälineinä. […]

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *