Lasten kanssa tunturivaelluksella

Teimme kesäkuun puolivälissä viikon vaelluksen UKK-puistossa ryhmällä pojat (5- ja 8-vuotta), isi ja ukki. Vaellus oli kummallekin pojalle ensimmäinen varsinainen monen yön vaellus. Isi ja ukki ovat kyllä vaeltaneet runsaasti aiemminkin. Onko lasten raijaamisessa tunturivaellukselle sitten mitään järkeä? Tämä reissu antoi aiheeseen paljon näkökulmia ja vastauksiakin. Pari asiaa tuli kuitenkin erittäin selviksi. Vaellus oli pojille valtava elämys sekä isille ja ukille mittava työleiri.

Teksti ja kuvat: Jukka Nikkilä


Reissun reitti ja olosuhteet

Vaellukselle lähdettiin Kiilopäältä ja paluu oli suunniteltu samaan paikkaan. Alkuperäinen reittisuunnitelma oli kiertää reittiä Kiilopää-Rautulampi-Lankojärvi-Kotaköngäs-Salonlampi- Suomunruoktu-Kiilopää. Tästä jouduttiin kuitenkin merkittävästi poikkeamaan olosuhteiden vuoksi. Myöhäinen kevään tulo piti purojen ja jokien vedet vielä niin korkealla, että helpotkin kahlauspaikat osoittautuivat tälle ryhmälle mahdottomiksi ylittää turvallisesti. Näin ollen päädyimme reitille Kiilopää-Rautulampi-Lankojärvi-Porttikoski-Taimenlampi-Rautulampi-Kiiilopää. Tämäkin reitti tarjosi pienimille paljon nähtävää, ihmeteltävää ja monia haasteita. Parasta reitillä olivat lukemattomat purot, joiden varsilla nuoret patoinsinöörit leikkivät joka päivä tuntitolkulla.

Parasta reitillä olivat lukemattomat purot, joiden varsilla nuoret patoinsinöörit leikkivät joka päivä tuntitolkulla.

 

Purot ovat parhaita!

Varusteet ja ruoka

Pienten lasten kanssa vaeltaminen edellyttää runsaasti retkeilytietoutta ja ymmärrystä niistä olosuhteista joihin lasten kanssa on lähdössä. Tavaraa ei voi ottaa valtavasti mukaan, koska vanhempien vaeltajien on kuljetettava pääosin nuorempien vaeltajien ruuat ja varusteet. On siis tiedettävä erittäin hyvin mitä kamppeita tarvitsee ja mitä ei tarvitse.

Lapsilla mukana oli hyvin yksinkertainen varustus. 8-vuotias kantoi omassa rinkassaan (Deuter Fox Kids 40) makuualustan (Ridgerest), makuupussin (Cumulus Junior 250), sadevaatteet (Marmot Precip -takki ja Hellyhansen 2L-kuorihousut), untuvatakin (XXL Neomondo), vaihtovaatteet, ruokailuvälineet (lusikka, ruokakippo, taittomuki) ja leirikengät (Crocs). Nämä tavarat painoivat noin neljä kiloa, joista painavin oli rinkka. 5-vuotiaan samat tavarat kulkivat isin rinkassa. Molemmilla pojilla oli perusvaatetuksena keinokuituinen T-paita, puuvillaiset lyhyet kalsarit (keinokuituisia ei juuri ole lapsille tarjolla), merinovilla kerrasto, keinokuituiset retkeilyhousut (Bergans), fleecepusero ja lippis. Jalkineina olivat kevyet kalvolliset kengät (LaSportiva ja Meindl).

Molemmat pojat ovat reissun jälkeen olleet paljon omatoimisempia päivittäisissä rutiineissa.

Isi selvisi reissun ylipakatulla 70 litran HMG:n rinkalla. Sen sisällöstä painon osalta noin puolet oli ruokaa (tilavuuden osalta noin 70%). Rinkan lähtöpaino kaikkineen oli noin 24 kg. Ukki kantoi painoltaan vastaavaa reppua.

Tauolla Kiilopään pohjoisrinteellä.

Eniten päänvaivaa tuottivat ruoat. Lapset eivät (ainakaan meidän pojat) suostu syömään mausteisia pakastekuivattuja sekametelisörsseleitä, vaan ruuan pitää olla hyvin samantyyppistä kuin kotioloissa. Näin ollen turvallisin vaihtoehto oli kuivata lähes kaksi kiloa jauhelihaa mukaan, jota sitten syötiinkin makaronien ja muusin kanssa paljon. Osin oli pakko ottaa pojille mieltymysten mukaisia ruokia (tietysti molemmille erilaisia), joten parhaimmillaan jouduin valmistelemaan jopa kolmea eri ruokaa, jotta kaikki saivat mieluisaa evästä. Toimivan ruokahuollon merkitys on äärimmäisen iso erityisesti lasten kanssa vaellettaessa. Kun lapsella energia loppuu, niin loppuu kulkeminenkin ja alkaa valitus sekä kitinä. Säännölliset ruokailut ja taukojen energiatankkaukset pitävät energiatasot kunnossa ja hymyt naamalla. Meillä ensimmäinen merkki tauon tarpeesta oli poikien keskinäisen nahistelun alkaminen. Silloin kannatti pian puhaltaa peli hetkeksi poikki ja tankata hieman ruokaa ja/tai keksejä koneeseen.

Majoitteina mukana oli kaksi telttaa. Vanha kunnon Hillebergin Nallo 2, johon mahduimme isi-pojat ryhmityksessä varsin mukavasti nukkumaan. Ukki majoittui yhden hengen Terra Novassa (Laser Photon 1). Lisänä mukana oli Primuksen tarppikangas, joka osoittautui ehdottomaksi sadepäivien pelastajaksi. Lasten kanssa on pidettävä taukoja huonoissakin olosuhteissa ja silloin sadekatos pelastaa kamat pahemmalta kastumiselta, kun rinkkoja on purettava ja pakattava sekä vaatetusta säädeltävä. Huonolla säällä ei siis kannata suunnata puuttomaan tunturiin tuulen ja sateen armoille, jotta taukojen ajaksi on mahdollista viritellä tarvittava suoja.

Sadekelin telttaleiri Taimenlammella.

Reissun opit top 5.

  1. Tunne olosuhteet ja varustaudu oikein. Vaellusalueen olosuhteet on syytä tuntea aina, mutta lasten kanssa tämä korostuu entisestään. Lasten kanssa pelivara on aina pienempi ja reitit sekä varustus on valittava siten, että yllättävissä tilanteissa on kyky leiriytyä mihin vaan. Leiriytyessä on päästävä suojaan huoltamaan ja lepäämään kaikissa olosuhteissa. Se edellyttää hyvää varustusta ja taitoa. Varustautumisen osalta lasten jalkinevalinnat eivät meillä menneet aivan nappiin. Olosuhteet olivat erittäin märät ja ensimmäisen päivän jälkeen molempien lasten kalvolliset kengät olivat läpikotaisin märät. Saappaat olisivat olleet lapsille oikeammat jalkineet noihin olosuhteisiin. Tilanne ratkaistiin 8-vuotiaan osalta isin vedenpitävillä sukilla (isi tosin kulki sitten osan matkasta märillä sukilla) ja 5-vuotiaan osalta kenkiin laitetuilla muovipusseilla. Molemmat kulkivat näillä ratkaisuilla hymyssä suin koko reissun. Tarvittaessa pitää siis osata myös hakea soveltavia ratkaisuja.
  2. Ylläpidä oma toimintakykysi. Jos sinä väsyt, koko seurue on vaarassa. Vanhempi on aina vastuussa lapsista ja vaelluksella erämaassa ulkopuolista apua ei ole helposti tai lainkaan saatavilla. Vanhemman kyvyt ylläpitää oma toimintakykynsä ja hyvä tilanneymmärrys ovat turvallisen vaelluksen a ja o. Kaikesta lasten huolehtimisen aiheuttamasta työmäärästä huolimatta, sinun on muistettava itse syödä, juoda ja nukkua riittävästi. Olosuhteiden muuttuessa sinun on jaksettava säätää myös oma varustuksesi olosuhteiden mukaiseksi, vaikka lapset vaativatkin paljon huomiota.
  3. Huomioi lapset. Vaellus lasten kanssa tapahtuu lasten ehdoilla. Silloin on huomioitava se, mikä lasten mielestä on kivaa. Ohjelmaan on varattava runsaasti aikaa leikille. Meillä leikkiminen keskittyi aina virtaava veden ääreen, josta riitti hupia loputtomasti erilaisine kaarnavenelaivastoineen. Itse kulkeminen edellytti 5-vuotiaan osalta pientä motivointia. Uteliaisuuden ruokinta toimi hyvin. Jatkuvasti oltiin menossa katsomaan mitä jännittävää edessäpäin olisi ja henkisen väsymyksen sattuessa herkkujen siivittämä tauko piristi kummasti tunnelmaa. Lasten varustuksen tarkkailu on tärkeää. He eivät ymmärrä rinkan säätöjen merkitystä tai kengän hiertämistä. Jatkuvasti kysymällä kuinka sujuu ja tarkastamalla esimerkiksi ettei sadevesi pääse valumaan punttia pitkin suoraan kenkään saa ylläpidettyä lasten toimintakyvyn. Reittivalinnat ja päivämatkojen pituus on valittava siten, että lasten fyysinen suorituskyky ei joudu äärimmilleen. Lasten henkinen suorituskyky kuuluu toki positiivisessa mielessä haastaa ja samalla luoda heille onnistumisen elämyksiä. Meillä päivämatkat vaihtelivat noin seitsemän ja 15 kilometrin välillä. Olosuhteet ja aikaisempien päivien rasitus on lasten kanssa huomioitava erityisen tarkasti. Sadepäivinä kuljettiin lyhyempiä matkoja.

    Leikkihetki tulvalammen rannassa Rautuojalla.
  4. Hallitse riskit. Kaikki erämaissa tapahtuva vaeltaminen on riskien ottamista. Näitä riskejä on osattava hallita, jotta vaeltaminen olisi turvallista. Lasten kanssa vaellettaessa tämä korostuu, koska lasten kyky suuriin henkisiin ja fyysisiin ponnistuksiin on rajoittuneempaa aikuisiin verrattuna. Jokien ylitykset aiheuttivat reissussa haasteita. Nyt ylitykset tehtiin poikia kantaen. Yli kymmenen metrin vuolas virta, jossa vedenpinnan taso olisi ylittänyt polven jäi lasten kanssa kahlaamatta. Siinä ylityskertoja olisi tullut itselleni ainakin kuusi kappaletta ja kaatuminen erityisesti lapsi sylissä olisi ollut kohtalokasta. Tämä riski hallittiin valitsemalla turvallisempi reitti, vaikka se merkitsikin alkuperäisestä reittisuunnitelmasta luopumista.
  5. Älä stressaa – asennoidu oikein. Lasten kanssa vaellettaessa ei voi keskittyä niihin asioihin, joiden vuoksi ehkä yleensä lähdet vaellukselle. Lapset vaativat jatkuvasti huomiota ja työtä vanhemmalle riittää monin kerroin kotioloihin verrattuna. Tämän kun tiedostaa, niin kykenee asennoitumaan oikein. Lasten kanssa vaeltamisen tavoitteena pitää olla  elämysten luominen lapsille ja heidän retkeilykipinän sytyttäminen.
Kahlauksia riitti. Tässä Kuutamokurun ojan ylitys.

Lopuksi.

Vaikka lasten kanssa vaeltaminen on vanhemmille loputonta työtä, palkitsee vaivannäkö kuitenkin mitä moninaisemmilla tavoilla. Meillä molemmat pojat ovat reissun jälkeen olleet paljon omatoimisempia päivittäisissä rutiineissa ja keskinäiset leikit ovat sujuneet paljon paremmin aikaisempaan verrattuna. Samalla leikit eivät enää vaadikaan valtavaa leluarmadaa onnistuakseen, vaan rakentuukin tarvittaessa omatoimisesti ihan tilapäisvälinein. Samalla pojat ovat oppineet paljon Lapin luonnosta ja retkeilystä. Uudestakin vaelluksestakin on jo puhuttu, tosin 5-vuotias ei ole täysin vakuuttunut onko jatkuva kävely ihan järkevää.

3 kommenttia artikkeliin ”Lasten kanssa tunturivaelluksella

  1. Aika hurja suoritus 5-vuotiaalta! Ja aikuisilta 🙂 Kyllähän lapset tosiaan liikkua jaksavat, jos ovat tottuneet ja ruokahuolto toimii, mutta motivointipuoli saa kyllä olla kohdallaan, kun useana päivänä peräkkäin kävellään tavoitteellisesti.

    Vastaa

  2. Hyvä top5. Yllä olevaan vielä voisi lisätä että kävellessä laiva on lastattu -peliä voi tosiaan pelata mielekkäästi useita tunteja päivässä aakkoset monta kertaa läpi. 😀

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *