Suomen Latu esitti haasteen, johon oli tartuttava. Haaste osui ja upposi ajan hermoon ja Suomen Latu teki hienoa työtä tiedottamisen ja innostamisen saralla. Facebookissa 5199 käyttäjää oli ilmoittanut osallistuvansa #nukuyöulkona haasteeseen. Siis 5199 ulkonanukkujaa!!! Ja sen huomasi myös meidän kohteeksi valikoituneessa Helvetinjärven kansallispuistossa. Tämän Helvetin nimeämisessä on kyllä täytynyt tapahtua virhe. Kokemus lähenteli enneminkin sitä toista raamatullista loppusijoituspaikkaa.
Reissun tavoitteeksi asetettiin uusien varusteiden testaaminen, hyvin syöminen ja mahdollisimman monipuolinen tutustuminen Helvetinjärven kansallispuistoon. Tässä postauksessa keskitytään kahteen viimeksi mainittuun. Varusteista kerromme kokemuksia seuraavassa postauksessa.
Helvetinjärven kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla Ruoveden kunnassa. Puisto on perustettu vuonna 1982, tosin Helvetinkolun alue on ollut suojeltu jo 1950-luvulta alkaen ja Haukkajärven hiekkarannat 1960-luvulta alkaen. Puiston pinta ala on 50 km2 ja se on aina ollut harvaan asuttua saloseutua. Alueen metsien metsätalouskäyttö on alkanut jo 1800-luvulla ja koko puiston alue on ollut metsätalouskäytössä 1980-luvun alkuun asti. Edelleen osa puistosta on metsältään nuorta ja alueella on metsätieverkostoa. Suoalueita on pyritty palauttamaan luonnontilaisiksi eli ennallistamaan tukkimalla ojia ja hakkaamalla puusto pois.
Tutustuminen puistoon aloitettiin Haukanhiedan parkkipaikalta. Ajatuksena oli tehdä ympyrälenkki myötäpäivään. Tarkempaa reittiä ei suunniteltu.
Tavoillemme uskollisina valitsimme kevyen varustuksen ja ripeän tahdin. Siinä olisi moni kiireettömän retkitunnelman puolestapuhuja pudistellut päätään, kun vedimme juoksutrikoita jalkaan ja 30 litran reppuja selkään. Tosin me väitämme, että kiire on korvien välissä, eikä sitä tälläkään retkellä koettu, vaikka ripeästi mentiinkin.
Iso Ruokejärven leiritulilla oli väkeä sankoin joukoin.
Haukanhiedalta kuljimme Iso Ruokejärven kautta kohti Helvetinkolua. Alkumatka mentiin leveää pääväylää, mutta koska ”highway to hell” kuulosti liian kuumottavalta, piti loppumatka mennä pienempiä polkuja. Oikotie osoittautui varsin hidaskulkuiseksi. Reittivalinta osoitti hyvin, että eniten kuljetuilla reiteillä eteneminen on helppoa. Reitit ovat hyvin hoidettuja ja helppokulkuisia. Korkeuseroja on paljon, mutta pahimmista mäistä löytyy portaat.
Rakenteet helpottavat kulkua ja vähentävät maaston kulumista.
Vähemmän kuljetut polut oli murrostettu luonnonvoimien toimesta melko hidaskulkuisiksi. Ilmeisesti puiston ennallistamisen hengessä niitä ei raivata myrskytuhojen jäljiltä. Pääväylä olisi varmasti ollut nopeampi, mutta tämä esterata taatusti elämyksellisempi.
Pienemmät polut katosivat paikoitellen kokonaan näkyvistä.
Esterata ei päättynyt rotkon pohjalle. Jälleen olisi ollut tarjolla helpompiakin reittejä, mutta me valitsimme elämyksellisemmän. Pohjalta kiivettiin kolun kylkeä nelivedolla ylös näköalatasanteelle vain syöksyäksemme sieltä kolun ränniä pitkin takaisin alas järvenrantaan.
Ilmava nousu tuolta kohtaa.
Helvetinkolu on tunnettu matkailunähtävyys jo 1800-luvulta. Kansallisesti merkittävä kulttuuriväki, kuten A. Gallen-Kallela ja J.L. Runeberg ovat ihailleet maisemia jo tuolloin. Visuveden nuorisoseura rakensi 1920-luvulla Helvetinkolulle päivätuvan, jonka seinät tarjoavat suojan kävijöille vielä tänäkin päivänä.
Helvetinkolulta matka jatkui kohti Luomajärveä. Pienen leiripaikkasoutamisen ja huopaamisen jälkeen asetuimme Luomajärvelle, jossa alkoi heti hiilloksen valmistelu Tarzan-pihvejä varten. Jos kokeilette samaa, suosittelemme, ettei toimeen ryhdytä nälkäisenä. Ensin sahataan metriset halot oikeaan mittaan, sitten pilkotaan kirveellä sopiviksi pilkkeiksi ilman kunnon hakkuutukkia, ja lopulta, kun nuotio viimein saadaan tulille, odottelu vasta alkaa.
No, odotellessa oli aikaa kaivaa eväät esiin sekä nuijia ja maustaa pihvit. Tällä reissulla eväät eivät olleet kevyet, koska yön yli reissuissa ei muuten sitten mitään pulvereita syödä. Evääksi valikoitui varsin proteiinipitoinen setti sisäfilettä, pekonia, makkaraa, jne.
Tarzan-pihvit (meillä naudan sisäfile) paistettiin asettamalla ne suoraan hiillokselle. Poltimme koivua tasaiseksi hiillokseksi ja laitoimme pintamaustetut ja nuijitut pihvit paistumaan. Alle minuutti per puoli riitti paistamaan pihvit sopivan kypsiksi ja makuelämys oli WALTAWA. Arvioimme pihvit parhaiksi mitä olimme koskaan syöneet. Mausteena oli vain suolaa, pippuria ja nälkä. Yksinkertaista, nopeaa, tehokasta ja herkullista. Ja tyyristä, sillä pihvilihan kilohinta oli yli 50€. Hyvästä kannattaa maksaa…
Parhaat telttapaikat oli kansoitettu saapuessamme Luomajärvelle, joten pystytimme majoitteet aavistuksen syrjään vanhojen kuusien lomaan lähelle järven rantaa.
Jukan Terra Novan Laser Photon 1
Juhanin Mountain Laurel Design DuoMid.
Pyramidin pystyttäminen on periaatteessa helppoa, mutta grammanviilaajan hiuspinnit (a.k.a ohuet, lyhyet ja kevyet maakiilat) eivät toimi hötössä maassa, kun pyramidi pitäisi saada neljästä kulmasta tiukasti kiinni. Hyvät maakiilat säästäisivät hermoja.
Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena ja kosteana. Sää oli poutainen, mutta majoitteiden sisäpinnoille oli kertynyt melkoisesti kosteutta, koska ilma ei liikkunut mihinkään. Järvi oli täysin rasvatyyni, paitsi ettei sitä juuri nähnyt, koska sumu verhosi kaiken valkeaksi seinäksi.
Tuuletimme majoituskamppeita ja söimme aamupalaa. Sitten romut kasaan ja baanalle. Tavoitteena oli kiertää puiston eteläisten osien läpi takaisin Haukanhiedalle.
Painelimme pitkin vanhoja metsäautoteitä hirvien jälkiä seuraillen. Edellisenä päivänä ei hirvikärpäsiä ollut juuri näkynyt, mutta nyt osuimme niiden pesäalueiden ytimeen. Ryömijoitä riitti pitkin niskaa ja selkää yllinkyllin. Pari kertaa piti pysähtyä ja riisua koko yläkroppa, jotta kärpäset sai nitistettyä iholta ja vaatteista.
Kiersimme sunnuntaina noin 15 km:n lenkin puiston eteläisten osien läpi. Etenimme niin metsässä, poluilla kuin metsäautoteilläkin. Osan matkaa kuljimme Pirkan Taivalta pitkin.
Pirkan Taival – reitistö sijaitsee Pohjoisella Pirkanmaalla Tampereen pohjoispuolella. Pirkan Taipaleet lähtevät Kurusta, Ruovedeltä, Virroilta, Kihniöstä, Parkanosta, Ikaalisista ja Viljakkalasta alueen keskellä sijaitseviin Seitsemisen- ja Helvetinjärven kansallispuistoihin. Reitit ovat osittain E6-kaukovaellusreitistöä.
Pirkan Taipaleiden kokonaispituus on 350 km, laavuja ja nuotiopaikkoja on noin 30 kpl.
Lähestyessämme jo Haukanhietaa, törmäsimme majavan tulvittamiin lampiin. Köntäslampi ja sen pohjoispuolella oleva nimetön lampi olivat majavan reviiriä. Alueella oli useita majavan kaatamia puita. Kiertelimme etsimässä majavan pesää, mutta hyvin oli Masse pesänsä piilottanut, koska emme sitä paikantaneet.
Majavaa jäljittäessä tuli kuitenkin nälkä ja ryhdyimme paikkaamaan energiavajetta pekonilla. Näppärä pikkupaistinpannu ei ole grammanviilaajan kampe, mutta pekoninystävälle korvaamaton.
P.s. Helvetinjärven kansallispuisto on erinomainen retkikohde myös kokemattomammalle suunnistajalle, sillä opasteita on paljon ja ne ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Myös metsätieverkosto helpottaa suunnistusta. Ohessa kooste vastaantulleista opasteista.
P.p.s. Helvetinjärvelle pääsemisestä muodostui tämän haasteen haastavin vaihe. Sovimme treffit Tampereelle, josta jatkaisimme yhdellä autolla. Jossain Sastamalan ja Nokian välillä reissubiilistä puhkesi rengas. Onni onnettomuudessa oli, että Tampereelta sattui löytymään yksi lauantaina auki oleva rengasliike. Muuten olisi reissu peruuntunut ja loppupäivä körötelty 80km/h takaisin kotia kohti. Lopulta treffit myöhästyivät vain noin tunnilla.
0 kommenttia